perjantai 23. tammikuuta 2015

Tammikuun kuulumisia

Taas on pitkä aika vierähtänyt siitä, kun olen ehtinyt viimeksi kirjoittamaan. Nykyään koulu vie suuren osan ajasta, sillä esimerkiksi ranskan opettaja on laittanut minut työskentelemään minut ja kunnolla, esimerkiksi tällä viikolla pidin esitelmän Sofi Oksasesta ja hänen kirjallisuudestaan. Ensi keskiviikoksi minun pitäisi tehdä esitelmä kirjasta, jonka luin loman aikana. Kirjan nimi on No ja minä ja se kertoo kodittomasta No-tytöstä, jota Lou niminen tyttö yrittää auttaa parhaansa mukaan. Koulupäivät ovat myös hyvin pitkiä ja koulun jälkeen ei ehdi muuta oikein tekemään kuin läksyjä ja esitelmiä parhaansa mukaan sekä syömään isäntäperheen kanssa. 

Tammikuun alussa YFU järjesti tosiaan viikon kestäneen lasketteluleirin Meiringenin laskettelukeskuksessa. Meiringen sijaitsee Bernin kantonissa ja pääsin ensimmäistä kertaa laskettelemaan varsinaisille Alpeille. Fribourgin kantoni kun sijaitsee niin sanottujen esi-Alppien alueella, minkä sisällä olin ainoastaan käynyt laskettelemassa. Leiri alkoi 4. tammikuuta puolen päivän aikoihin. Sunnuntaina emme käyneet laskettelemassa ja teimmekin koko iltapäivän erilaisia keskutelutuokioita niinkuin edellisellä leirillä. Ryhmät olivat samat, tosin ohjaajat eivät olleet enää samoja. Tällä kertaa leirillä ei ollut yhtäkään vapaaehtoista ranskankielisestä Sveitsistä. Sain tosin ihan parhaat ryhmänohjaajat, joista toinen oli työskennellyt Suomen YFU:lle muutama vuosi sitten. Oli jännä saada puhua suomea pitkästä aikaa jonkin muun kuin toisen suomalaisvaihtarin kanssa. 

Maanantaina lähdimme heti aamulla laskettelemaan koko päiväksi. Alhaalla, missä meidän majoituksemmekin sijaitsi, ei ollut yhtään lunta, mutta nousimme hiihtohissien kanssa vuorien huipulle. Siellä oli onneksi lunta riittävästi, eikä sääolosuhteet haitanneet meitä, päinvastoin. Kaikki vaihto-oppilaat jaettiin eri tasoryhmiin, niihin jotka eivät olleet koskaan lasketelleet, aloittelijoihin, keskitasoon sekä pro-tasoon. 
Laskettelimme yhteensä neljä päivää ja minun mielestä se oli juuri sopivan pituinen aika. Torstai-iltapäivällä huomasi jo väsymyksen tunteen. 

Pidin itse tästä leiristä enemmän kuin PAO-leiristä, sillä pääsimme laskettelemaan sekä tunsimme kaikki toisemme jo entuudestaan. PAO:lla huomasin sen, että olimme jakautuneet hieman kansallisuuden mukaan, mutta lasketteluleirillä kaikki olivat ns. sekoitettuna. Perjantaina, kun lähdimme juna-asemalta, ainoa intialainen poika sanoi lähtevänsä parin viikon päästä takaisin Intiaan, sillä hänen oli tarkoitus olla täällä vain kuusi kuukautta. Siinä vaiheessa tajusin oikeasti sen, että tämä vuosikin loppuu joskus. Kotiin tultuani olin hieman aikaa yksin ja olo tuntui tosi tyhjältä vietettyäni viikon 75 ihmisen kanssa ja yhtäkkiä olin ainoastaan koiran kanssa kahdestaan. Perjantai-ilta oli minulle harvinaisen vaikea, mutta tajusin lopulta, että onhan tässä vielä aikaa jäljellä runsaasti.
Tänä keskiviikkona sain myös Suomen YFUlta sähköpostia, jossa ilmoitettiin lentoaikataulut takaisin Suomeen. Sen jälkeen katsoin kännykän päivälaskurista, miten paljon minulla on päiviä täällä jäljellä. Sunnuntaina koittaa se päivä, jolloin minulla on enemmän päiviä takana kuin edessä täällä Sveitsissä, mikä tuntuu todella hämmentävältä. Tuntuu jotenkin siltä vieläkin, että juurihan minä tänne saavuin..

Laitan tähän alle vielä kuvia Meiringenin huikeista maisemista!

Eero













lauantai 10. tammikuuta 2015

Vuosi 2014

Tammikuu

-En muista paljoakaan viime vuoden tammikuusta. Se jäi mieleen, että mietin teatteriharrastuksen jatkamista neljän vuoden tauon jälkeen. Lopulta se jäi, vaikka olisin saanut roolinkin. Aluksi minun piti lähteä viikkoa aikasemmin Sveitsiin, jonka vuoksi minun täytyi luopua harrastuksesta. Lukiossa alkoi tammikuussa neljäs jakso ja aloin panostamaan enemmän kielten tunneilla ajatellen seuraavaa vuotta Sveitsissä. Hain tammikuussa myös kesätöitä Pöytyän seurakunnalta ja sain paikan!

Helmikuu

-Tanssin viime vuonna wanhojen tansseissa erään kakkosluokkalaisen kanssa, joten helmikuun alku meni tansseja harjoitellessa. Wanhojen tanssit olivat 14.2, jonka jälkeen meillä alkoi hiihtoloma. Olin myös hyvin iloinen, sillä eräs tärkeä sukulaiseni pääsi katsomaan vanhojen tanssejani. Hiihtoloman ensimmäisenä sunnuntaina lähdimme perheen kanssa Ikaalisten kylpylään, mutta itse kyllästyin paikkaan kahden päivän jälkeen ja lähdin Poriin loppuviikoksi. Yksi asia, jota kaipaan ihan hirveästi Suomesta, on mahdollisuus lähteä Poriin lähes aina, kun siltä tuntuu. 


Maaliskuu

-Maaliskuussa aloiteltiin eurovaalikampanjoita ja tänä vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa kampanjointiin. Olin mukana Petri Sarvamaan kampanjassa ja oli mielenkiintoista saada tietää, millaista on tehdä kamopanjatyötä. Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna menin myös laivalle Samin, Heikin ja Tommin kanssa, mikä oli yksi kevään kohokohdista. 

Huhtikuu

-Huhtikuussa laitettiin Sarvamaan eurovaalikampanja kunnolla käyntiin ja tapasin Petrin henkilökohtaisesti Turussa huhtikuun alussa. Varsinais-Suomen kokoomusnuoret tekivät myös excursion Helsinkiin, ensin vierailimme eduskuntatalossa, jonka jälkeen kävimme Kokoomusnuorten toimistolla. Iltapäivällä vierailimme vielä Martti Ahtisaaren perustamassa CMI-järjestössä (Crisis Management Initiative) Olin viime vuonna myös ensimmäistä kertaa ns. töissä Kyrön kevätmarkkinoilla Kokoomuksen vaaliteltalla. Huhtikuun lopulla saimme päätökseen yrittäjyysryhmämme kanssa perustamamme "Kaneli kahvilan", joka toimi joka perjantai noin puoli tuntia peruskoululaisille koulun ruokalassa. Saimme tehtyä lopulta ihan hyvin voittoa ja jokainen saikin kolminumeroisen luvun voittoa kahvilan lopettamisen jälkeen. Vappuaattona sain myös vihdoin tietää isäntäperheeni, jonka jälkeen aloin puhumaan heidän kanssaan lähes päivittäin. Vappuna olin vielä kavereiden kanssa Vartiovuorella Turussa.

Toukokuu

-Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna minulla oli Helena Heimolan kanssa ensimmäinen urkutunti Pöytyän kirkossa. Olen jo pienestä pitäen halunnut soittaa urkuja ja sain vihdoin mahdollisuuden siihen. Toukokuussa kävimme myös koulun kanssa kevätretkellä Uudessakaupungissa. Toukokuun lopulla meillä oli myös YFU:n lähtövalmennus kaikille vaihto-oppilaille Suomessa. Koulutus oli lauantaista sunnuntai aamuun, joten kauheasti asioita ei ehditty käymään läpi. Oli myös todella hassua osallistua koulun päättäjäisiin, kun opettajat toivottelivat hyvää lomaa ja nähdään syksyllä eikä itsellä ollut tarkoitus tulla takaisin vuoteen..

Kesäkuu

-Aloitin työskentelyn heti kesäkuun ensimmäisenä maanantaina Karinaisten hautausmaalla. Valitsin työpaikan sen läheisyyden vuoksi, sillä kotoani Karinaisten kirkolle on matka noin puoli kilometriä. Olen todella iloinen, että pääsin työskentelemään hautausmaalle. Moni on suoraan sanoen kauhistellut, että missä minä olen viime kesänä oikein työskennellyt, mutta omasta mielestäni se oli ihan huippu kesätyöpaikka. Juhannuksen olin kipeänä, joten sen viettäminen jäi lähes kokonaan. 

Heinäkuu

-Heinäkuun ekana viikonloppuna menin Ruisrockiin Juuson kanssa yhden päivän "varoitusajalla". Heinäkuussa oli myös minun, Juuson ja Annan läksiäiset ja niiden jälkeen myös Porin Jazzit, joissa kävin kääntymässä ensimmäisenä viikonloppuna. Kolmantena viikonloppuna olimme tätini ja hänen miehensä luona Vehmaalla. Myös isovanhempani ja setäni perhe olivat siellä. Sillon tuli jätettyä ensimmäisiä hyvästejä tärkeille ihmisille ja aloin pikkuhiljaa ymmärtämään lähtöäni. Lopetin työskentelyn Karinaisten hautausmaalla kahdeksan viikon jälkeen ja lähdinkin heinäkuun viimeiseksi viikoksi Helsinkiin. 

Elokuu

-Elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa menivät lähinnä viimeisiä asioita hoitaessa sekä hyvästejä sanomassa. Kävin vielä koululla kääntymässä viimeisellä viikolla ennen lähtöä. Jos totta puhutaan, niin tajusin vasta siinä vaiheessa, kun olin menossa yksin turvatarkastusjonoon, että tässä sitä nyt ollaan. Aivan yksin ja edessä yksi täysin tuntematon vuosi. Lento ei onneksi kestänyt hirveän pitkään ja juttelin puolet lennosta erään suomalaisen naisen kanssa, ketä on asunut Sveitsissä monta vuotta perheensä kanssa. Lentokentällä minua oli vastassa hostvanhemmat, hostsisko ja keskimmäinen hostveli. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat ehkä jännittävimmät viikot elämäni aikana. Kaikki oli uutta, kieli oli aivan vieräs ja piti hoitaa paljon asioita. Toisella viikolla host-siskolleni tuli neljä kaveria Saksasta viikoksi kylään, joten tekemistä riitti. Viimeisenä viikonloppuna meillä oli vielä YFUn kanssa tapaaminen Fribourgissa kaikkien vaihto-oppilaiden kanssa, joista tosin osan olin tavannut jo aikaisemmin. 

Syyskuu

-Sveitsissä koulut alkoivat vasta syyskuun ensimmäinen päivä ja tuntui hassulta mennä taas kouluun pitkän loman jälkeen. Luokkani on aika pieni, vain 12 sveitsiläistä ja kaksi vaihto-oppilasta. Syyskuussa kävin ensimmäistä kertaa Cornelian kanssa Montreuxissa. Kävin myös Bernissä ensimmäisenä Florianin ja hänen ystävänsä kanssa. Syyskuun lopulla Cornelia tuli vielä luokseni pariksi päiväksi ja järjestimme pienen vaihtariporukan kanssa illallisen luonani, sillä host-vanhempani olivat poissa. Syyskuun 29. päivä lähdimme Cornelian kanssa Broc'iin, PAO-leirille. En ole koskaan ollut mikään leiri-ihminen, mutta tästä leiristä pidin ihan valtavasti ja kaipaankin sitä leiriä ihan valtavasti. 

Lokakuu

-PAO-leirin jälkeen oli hienoa huomata, että olimme lähentyneet todella paljon koko vaihtariporukan kanssa ja aloimme tekemään runsaasti asioita yhdessä. Fribourgin kantonissa ja kaupungissa on aika paljon muitakin vaihtareita. Sveitsissä oli myös syysloma lokakuun kaksi viimeistä viikkoa ja ensimmäisenä viikonloppuna menin Zermattiin isäntäperheeni kanssa. Se on tähän mennessä paras viikonloppuni Sveitsissä, vaikka paikat olivatkin hieman kipeät kaiken sen patikoinnin jälkeen. Kävimme vielä syysloman lopuksi Ayakan ja Helenan kanssa Genevessä ja YK:n päämajassa, mikä oli huikea päätös koko lomalle. 

 Marraskuu

-Marraskuussa tunnelmani alkoivat vähän laskeutumaan, sillä huomasin kaiken olevan jo tuttua, joulu alkoi lähestyä ja syksy tulla. Tein kuitenkin paljon kaikkea ja yritin olla koko ajan liikkellä, etten tylsistyisi kotona ja potisi vain koti-ikävää. Marraskuun lopulla kokkasin suomalaista jouluruokaa ja virittäydyin pikkuhiljaa joulutunnelmaan.

Joulukuu

-Sveitsissä joulukuun alussa on Pyhän Nikolauksen päivä, joka vastaa suomalaisittain vähän joulupukkia. Kävin myös Luzernissa ja Giswilissä pienen vaihtariporukan kanssa. Joululoma Sveitsissä alkoi 19. päivä. Joulu meni yhtä nopeasti kuin se tulikin, ainakin mielestäni. Vietimme joulua host-perheen kesken kotioloissa. Uutena vuotena menin vielä muiden vaihtareiden kanssa erään vapaaehtoisen järjestämiseen uuden vuoden juhliin Flamattiin. 

Tulin eilen kotiin viikon lasketteluleiriltä Meiringenistä. Teen siitä leiristä sitten myöhemmin päivitystä!

-Eero