Paluu koulun penkille on sujunut hyvin ja kieltämättä kahden viikon lomailu teki ihan hyvää. Koulupäivät Sveitsissä ovat huomattavasti pidempiä sekä aamuherätykset aikasempia. Parin viikon tauko teki ihan hyvää ja nyt taas jaksaa joululomaan asti. Välillä tuli tosin mietittyä, että voiko syyslomaa Sveitsissä edes kutsua lomaksi, sillä host-siskoni teki koko kahden viikon ajan lähes tauotta koulutehtäviä.
Maanantaina tulee tasan sata päivää siitä, kun saavuin Sveitsiin. Aika on mennyt loppujen lopuksi ihan hirveän nopeasti. Kolmeen kuukauteen, minkä olen ehtinyt jo Sveitsissä viettää, on sisältänyt paljon.
Onnistumisia = Ranskan kielen taito on kehittynyt ihan hirveän paljon. Alussa oli vaikeuksia jopa kysyä, mitä kello on. Nyt pystyn jo käymään keskusteluja monipuolisesti ja ymmärrän todella paljon. En ole varsinaisesti puhunut englantia isäntäperheeni kanssa yli kahteen kuukauteen. Välillä saatan kysyä jonkun sanan englanniksi, jos en tiedä miten selittää asian ranskaksi tai käyttää sanakirjaa.
Epäonnistumisia = Tosin joskus sitä myös turhautuu, kun ei saa selitettyä jotain asiaa, tai asian selittäminen vie paljon aikaa. Alussa olin tosi usein turhautunut ranskan kielen kanssa ja välillä mietin, että miksen mennyt englannin kieliseen valtioon, sillä kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa. Nyt kun miettii, niin ei tämä kaduta yhtään, todellakin päinvastoin.
Iloa = Olen todella onnellinen, että olen saanut näin hyvän isäntäperheen. Olin tosi jännittynyt isäntäperheen suhteen, sillä olin 2011 EF:n kielikurssilla Iso-Britanniassa, Brightonissa ja isäntäperhe eni oli mitä kamalin. Heille oli ihan sama mitä teimme, ruoka oli ala-arvoista jos sitä aina edes sai sekä asunto oli aivan liian pieni. Perheessä oli jo ennestään 7 jäsentä ja he olivat laittaneet kaksi huonetta vaihto-oppilaille. Toisessa huoneessa meitä oli kolme suomalaista poikaa ja viereisessä huoneessa neljä ranskalaista poikaa.
Isäntäperheeni Sveitsissä on aivan päinvastainen. Olen sopeutunut perheen elämään tosi hyvin, tunnen olevani jo osa perhettä eikä mua esimerkiksi jännitä enää olla tavallaan vieraassa talossa ja voin olla jo lähes oma itseni. :)
Huonoja hetkiä = Monesti sanotaan, että vaihtovuosi on elämän parhaimpia vuosia, mutta ei todellakaan niitä helpoimpia. En alkanut jännittämään lähtöäni koskaan (ehkä hiukan) ja oikeastaan vasta turvatarkastuksen jälkeen lentoasemalla tajusin, että tässä sitä nyt ollaan. Olin matkalla kohti täysin tuntematonta, en tuntenut ketään, ennen kuin tulin tänne. Tietysti olin puhunut isäntäperheeni kanssa sähpostien ja Facebookin välityksellä, mutta ei siitä voi sanoa, että tunteen jonkun. Olin myös ainoa, ketä lähti Suomesta ranskankieliseen sveitsiin.
En ole ikävöinyt hirveästi kotiin, välillä tietysti, kun jokin asia ei suju niinkuin pitäisi. Huomaan nyt, että kaipaan paljon pieniä asioita Suomesta, sellaisia mitä en ennen lähtöä edes ajatellut ja mitkä olivat itsestäänselvyyksiä minulle.
Kavereiden hankkiminen on ollut tähän asti hieman hankalaa ja se on välillä harmittanut valtavan paljon. Olen saanut paljon vaihtarikavereita ja viikonloppuisin voin keksiä tekemistä heidän kanssaan, mutta koulussa minulla ei ole vieläkään paljoa sveitsiläisiä kavereita. Loman jälkeen olen tosin huomannut, että minua aletaan ottamaan jo enemmän joukkoon mukaan, eikä minua katsota enää pitkään. Siinä suhteessa suomalaiset ja sveitsiläiset ovat hyvin samanlaisia, että nuoret eivät ole hirveän avoimia ensimmäisillä kerroilla. Tosin hyvin iloinen uutinen on se, että viime viikolla minulle sanottiin kahdesti, että voit joskus tulla meidän kanssa viikonloppuna ulos tai että voitaisiin joskus syödä yhdessä koulussa. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa ;)
Loppujen lopuksi, elämä täällä Sveitsissä sujuu oikein hyvin. Ennen lähtöä, mietin välillä, että tulikohan tehtyä nyt todella iso virhe ja mitä, jos kaikki meneekin pieleen vuoden aikana.
Kolmen kuukauden jälkeen voin rehellisesti sanoa, että päätös lähteä vaihtoon on yksi parhaimmista päätöksistäni tähänastisen elämäni aikana.
Eero
